VEHVILÄISTEN SUKUSEURAN HALLITUKSEN KOKOUS JA RETKI RUOKOLAHDELLA 09.10.2010

Kuvia Ruokolahdelta ja sukuseuran hallituksen kokouksesta

Hallitus piti syyskokouksensa Keijo Vehviläisen kesämökillä Ruokolahdella. Kokouksessa päätettiin mm, että

- Historiikkityötä jatketaan, joten uutta aineistoa on odotettavissa sivuille.

- Valokuvien ja muun perinneaineiston keruuta jatketaan.

- Arkiston käyttö pyritään käynnistämään.

- Seuran jäsenille tarjotaan mahdollisuutta osallistua kesäkuun alussa Laatokan ympäri suuntautuvalle bussimatkalle, jonka järjestää Tero Vehviläisen serkkuryhmä.

- Jäsenhankintaa tehdään sekä etsimällä osoitteita neittihauilla, että pyytämällä jäseniä kertomaan sukulaisilleen seuran toiminnasta.


Hallitus pääsi kokouksen yhteydessä tutustumaan myös Vehviläisten vanhoihin asuinsijoihin

Kiertoajelulla tutustuttiin myös Vehviälän kylään, josta Lauri Vehviläinen muutti Suonenjoelle vuonna 1572.

Kierros aloitettiin Ruokolahden kirkonmäeltä. Sankarihaudat ja sotien muistomerkit katseltiin, kirkon takana Albert Edelfeltin ikuistamien Ruokolahden Eukkojen "kommunikaatiopaikan" muistomerkillä otettiin potretti seurueesta. Kierros jatkui vielä 1752 rakennettuun kellotapuliin vanhalla hautausmaalla, jossa 1918 Vapaussodan kaatuneiden muistomerkissä mainitaan myös ruokolahtelainen Juhana Vehviläinen. Paljon muitakin yhteisiä karjalais-savolaisia sukunimiä oli kiviin hakattu.

Rasilan eli kirkonkylän läpi ajettuamme siirryimme vanhan vesireitin- Virmutjoen - yli ja Virmutjoen Alakylän maisemapaikalta katselimme Saimaalle. Paikka on ollut takuulla erittäin kauan asuttu. Nimen on tutkittu tulevan germaanisesta Wirmund:sta. Virmutjoki-Sulkava-tien varressa pysähdyttiin hetkeksi Salpalinjan kivisille panssariesteille. Savonkaita- ja Riitjärvi -nimisten järvien paikkeilla vanha Viipurin ja Savonlinnan linnaläänien raja todettiin edelleen toimivan paitsi kunta-, myös Etelä- ja Itä-Suomen aluehallintoalueiden rajana. Etelä-Karjalan ja Savonlinnan seudun murreraja on myös säilynyt varsin hyvin em. rajaa noudatellen.

Lounas syötiin mökillä ja kokous kahveineen pidettiin heti perään. Kierros jatkui Ihalanjärven ja Jukajärven välillä virtaavalle Myllykoskelle näköalapaikalle. Kosken vanha nimi on ollut Juva Ruokolahden kotiseutulukemiston(toim. Sulo Siitonen, osat I-VI) mukaan. Korkeusero on 17m, eli sama kuin Tammerkoskessa n. 1 km matkalla kaupungin halki. Tämä kertoo jotain seudun korkeuseroista. Lähellä kulkee vedenjakaja-alueen reittejä mukaillen myös 1323 Pähkinäsaaren rauhan raja ja Rautjärven puolella on Haukkavuorella yksi rajan pistekin. Matkaa jatkettiin Pohja-Lankilan ja Kuopiolan kylien tienhaarojen ohi Vehviälään, jossa ihailimme pienen Kymöjärven rannalla yhä elävää kylää. Vaikka Vehviläisiä ei tiedetä kylällä enää 1700- luvullakaan asuneen, oli mukava nähdä aivan uusiakin rakennuksia nimikkokylällämme.

Matkaa jatkettiin Patotien kautta Pohjoismaiden suurimman metsäteollisuus-integraatin, Stora-Enson Kaukopään-Tainionkosken tehtaiden ohitse ja sieltä Ukonsalmen sillan kautta Ruokolahden kirkolle.