Kurkijoen kihlakunnan historia I-II-III
Tiedot poimittu kirjasta Kurkijoen kihlakunnan historia I-II-III -(Hiitola-Kurkijoki-Lumivaara-Jaakkima, kirj.: Erkki Kuujo(vuoteen 1570), Toivo Immonen, Eino Puramo, 1958)
Vehviläisiä Kurkijoella
Maininnat yksittäisistä Vehviläisistä kirjassa:
Vehviläinen, Juho, kapakoitsija s.233:
”Mustolan jossain Petkolassa olleessa kapakassa toimivat hoitajina v.1673 Timoska Drohkiminpoika, vv.1680-84 Juho Vehviläinen, vuodesta 1684 lähtien Maria Koukku ja v.1708 oli sitä hoitamassa Antti Tolikainen tai Tiilikainen, joka esiintyi jo v.1695 väliin kapakoitsijana. Hän omisti viinapannun.
Vehviläinen, Antero s.189 (1685):
”Hannu Sipinpoika Kuosa Lapinlahdelta teurasti syksyllä v.1685 Antero Vehviläisen talossa yhdellä kertaa 20 lammasta. Yhden lampaan korvassa oli ollut vieras merkki. Hän tarjosi sen omistajalle Niilo Meroselle sovinnaisia 2 talaria.”
Vehviläinen, Heikki, Lapinlahdesta s.536:
”Luonnollisesti monet karttoivat huonosti palkattuja linnoitustöitä. Kruununnimismies Johannes Liimatta valitti, että Heikki Vehviläinen lähti aina karkuun, kun tultiin puhumaan Savonlinnan linnoitustöihin menosta. Oikeus tuomitsi hänelle rangaistukseksi 10 taalaria sakkoa vaihtoehtoisesti 4 raippaparin kanssa.34”
"Rikas maksaa rahallaan, köyhä selkänahallaan" -kansansanonta
Vehviläinen, Jaakko s.536 Linnoitustyöt, syksyllä 1801:
”(Kurkijoen) Lapinlahden kylän Jaakko Vehviläinen piti taas oikeana saada 12 kappaa kuukaudelta suorittamastaan linnoitustyöstä.33"
Fefilko - Venäjän valtakunnan Kurkijoen pokostan tarkastuspöytäkirjasta 1571
Otteessa Kurkijoen historia I:stä maininta, jonka mukaan tsaari Iivana Julman optritshnikat kiertelivät Kurkijoen pokostassa (~kihlakunta/TV) ja luetelluissa tihutöissä mainitaan mm. seuraava (suora lainaus):
"Kokkolassa he tappoivat Pavelkon ja polttivat hänen talonsa, kiduttivat kuoliaaksi myös Fefilkon sekä ryöstivät erään kolmannen isännän omaisuuden ja polttivat hänen talonsa".
Pitempi lainaus ko. aukeamalta s.72-73:
"Asutuksen kehityksestä 1500-luvun kuluessa saa arvokkaita tietoja ed.main. Kurkijoen tarkastuspöytäkirjasta. Tuolloin pokosta oli jakaantunut 10 perevaaraan, kun Kasimirin alueista oli muodostettu yksi perevaara entisten yhdeksän lisäksi. Tilanpuutteen takia ei tässä ole mahdollisuutta tarkastella yksityiskohtaisemmin asutusta eri perevaaroissa – ei myöskään niiden piirissä tapahtunutta uudisasutusta Pohjois-Karjalassa. Tarkastuspöytäkirja laadittiin muuten siksi, että alueella oli ilmennyt huomattavan suuri tilojen autioituminen. Moni oli hyljännyt tilansa korkeiden verojen takia ja lähtenyt teille tietymättömille. Ainoastaan hyvin harvasta saatiin kirjoihin merkityksi uusi asuinpaikka ja sekin hyvin ylimalkaisesti (esim. ”merenrannikolle” tai Äänisen viidennekseen). Eräs sorolalainen ja eräs tervulainen olivat joutuneet sotapalvelukseen ja menettäneet henkensä Tartossa venäläisten pyrkiessä valloittamaan Viron. Eräs toinen tervulainen kuoli Novgorodissa, mutta hän tuskin oli armeijassa. Erään otsanlahtelaisen isännän poika kuoli Polotskissa – todennäköisesti sotaretkellä. Eräs kylälahtelainen palkkautui tai lähetettiin pakolla Sebezhin linnoitustöihin, missä hän kuoli v. 1538.
Raskaiden verojen lisäksi asukkailla oli kiusanaan silloisen tsaarin Iivana Julman hirmuhallitus. Tsaarinkäskyläiset ns opritshnikat kiertelivät myös Kurkijoen pokostassa ihmisiä kiduttaen, taloja polttamalla ja muuta hävitystä aikaansaaden. Jotkut hylkäsivät tilansa juuri tästä syystä. Opritshnikoiden tihutöistä voidaan luetella vain eräitä esimerkkejä: Kokkolassa he tappoivat Pavelkon ja polttivat hänen talonsa, kiduttivat kuoliaaksi myös Fefilkon sekä ryöstivät erään kolmannen isännän omaisuuden ja polttivat hänen talonsa. Veijalassa heidän toimestaan autioitui neljä taloa, jolloin yhden talon isäntä kidutettiin kuoliaaksi, Tiuralassa he polttivat viisi taloa ja täälläkin yksi isäntä menetti henkensä, Tenholasta he veivät uhrinsa Fedotko Uskalevin Käkisalmeen kidutettavaksi, jolloin hän menetti siellä henkensä ja ryöstivät hänen omaisuutensa – samoin kuin saman kylän Mikiforko Käpälän omaisuuden, Kylänlahdella he ryöstivät neljä taloa, jolloin erään isännän ei onnistunut paeta, vaan hän menetti henkensä, Kesvalahdella he polttivat erään isännän taloonsa ja kiduttivat kaksi muuta kuoliaaksi tehden myös parissa muussakin talossa ilkitöitä, Kuumolassa he polttivat kaksi taloa, tappoivat pari isäntää ja jokunen pelastui pakenemalla.
Lisäksi tarkastuspöytäkirjasta ilmenee monta perhetragediaa: isän kuoltua perhe on nääntynyt nälkään, joskus lapset ovat hajaantuneet kerjuulle. Siinä mainitaan myös joitakin Ruotsin alaisesta Suomesta saapuneita siirtolaisia, joiden oli omaksuttava ortodoksinen oppi ja joita sen takia sanottiinn ” vastakastetuiksi”. Sellaisia olivat Pyhäjärven(Uukuniemi) luona Kummunkylässä Zahari, Sikopohjassa Pavelko Ondrejev ja Peterko Fomin, Iijärvellä Ivanjka Larionav, Merjässä Grisha Ivanov, Tervajärvellä Stepanko Heikin(=Heikkinen) ja Kalpolassa Fomka Loginov, joka sai surmansa opritshnikkojen käsissä.
V:n 1571 tarkastuspöytäkirjasta ilmenee monia suomalaisia sukunimiä. Niistä mainittakoon vain muutama mielenkiintoisin:
Senjka Paksupää, Tervussa,
Grisha Prokopjev Häipäjä, Laitosalmella,
Mikiforko Käpälä, Tenholassa,
Fetko Laulajainen, Laulajalassa,
Grisha Vasjukov Punakorein, Tormolassa,
Stepanko Heikin, Tervajärvellä,
Pavelko Rautulainen, Räihävaaralla,
Ivanjko Vääräjalka, Mustolassa."
Tässä yhteydessä Kokkola oli kylä Laatokan rannalla joen suulla 1630-luvun tietoihin pohjaavan kartan mukaan(asiakirjoja Karjalan historiasta I/II/III) ja seudun merkittävä kulkuväylä on myös Kokkolan- eli Hiitolanjoki. Hiitolasta Ylä- ja Alakokkolan kylät ainakin tunnetaan vielä evakkoon lähdön ajalta. Simpeleenjärven pintaa on laskettu Parikkalan historian mukaan ainakin vielä 1800-luvulla, mutta joen virtaama on, kuten valuma-aluekin, sama. Muuten joen kulkukelpoisuudesta ei ole ajankohtaista tietoa. Joka tapauksessa Suomen puolella Kokkolanjokea on vanhat vesivoimalaitokset ja Laatokan lohen nousemisesta Simpeleenjärveen on ollut sanomalehdissäkin keskustelua 2006. Luovutetulta alueelta on koskista raivattu voimalaitosten padot ja jäänteet niin, että lohi pääsee nousemaan Kangaskosken voimalan(300kW vrt. Imatrankosken 180 MW) alapuolelle n. 1 kilometrin Suomen puolelle. Joskus se on pienestä kii.
Hiitolanjoki, muinaiset vesireittivaihtoehdot Laatokalta Kurkijoen Kihlakunnan tienoilta Saimaan vesistöalueelle Pekka Lappalaisen mukaan. Sama henkilö on kirjoittanut (Suur-)Säämingin historia I:n